OHJAAJA VAI VALMENTAJA?
- Ohjaaja on aina lapsen
elämässä kasvattaja, opettaja ja esimerkki.
- Valmentaja on näiden
lisäksi myös toimeksiantaja, treenari, joka huolehtii
tanssijan hyvinvoinnista ja kehittymisestä kokonaisvaltaisesti.
Kysymys on silloin yhtälailla motivaation ja kiinnostuksen
säilyttämisestä kuin esimerkiksi lihaksiston ja notkeuden
kehittymistä. Valmentaja tuntee tanssijansa fyysiset valmiudet
ja etenee niiden rajoissa. Hän on tanssijalle läheinen,
henkilökohtaisessa suhteessa oleva ihminen, joka on läsnä
kaikkinensa. Vastuu korostuu herkissä kehitysvaiheissa kuten
murrosikäisen nuoren valmentamisessa.
Nuoren tanssijan ja ohjaajan
välinen kanssakäyminen on herkkä ja joskus tasapainoilua
vaativa tilanne. Lapsen ja nuoren harjoittelumotivaation rakentaminen
ja harrastukseen sitoutuminen kysyy aikuiselta avoimuutta, rehellisyyttä
ja vilpitöntä läsnäoloa.
Nuoren ohjattavan kohdalla
korostuu myös kyky antaa palautetta rakentavasti ja tanssijaa
kunnioittavasti, mutta samalla suoraan ja rehellisesti. Palautteen
antamisessa avainasemassa on asenne, jossa nuoren kehitystä
verrataan toisten tanssijoiden sijasta nimenomaan suhteessa hänen
omiin lähtökohtiinsa ja tanssihistoriaansa. Edistymiselle
voidaan asettaa välitavoitteita, kuten vaikkapa paremman tanssiasennon
löytyminen tai notkeuden lisääntyminen, eikä
menestyksen mittarina pidetä ainoastaan kisa- tai esiintymissuorituksia.
Valmentajan antaman suorituspalautteen
tulisi aina olla avointa ja rehellistä, ja hyvässä
hengessä annettua. Parantamistarpeiden julkituominen on myös
tärkeää, mutta negatiivinen palaute olisi syytä
antaa kahden kesken, ei muiden edessä. Valmentajan ja tanssijan
välillä tarvitaankin molemminpuolista kunnioitusta, jossa
aikuinen mahdollistaa lapsen kasvojen säilymisen myös
hankalissa tilanteissa epäonnistumisten hetkillä.
Lapsen ja nuoren oma sitoutuminen
harrastukseen on tärkeä ja tavoiteltava asia. Motivaatio
pysyä mukana ja kehittyä syntyy ilmapiirissä, jossa
nuori pääsee itse osallistumaan tavoitteiden asettamiseen,
harjoitteluun ja harjoitusten suunnitteluun. Yhteisesti mietittäviä
asioita voivat olla vaikkapa mihin kisoihin tanssija haluaa osallistua
ja millä intensiteetillä hän haluaa sitoutua harjoittelemiseen.
Valmentajan tulisikin kuunnella ja arvostaa ohjattavan omia ajatuksia
ja ideoita, luottaa lapsen kykyyn ajatella myös itsenäisesti,
rohkaista oma-aloitteisuuteen sekä olla rehellisesti läsnä
vuorovaikutustilanteissa.
Lapsen ja nuoren arvostamiseen
liittyy myös ajatus aitoudesta. Hyvän ja toimivan harjoitteluilmapiirin
luomiseksi on tärkeää, että valmentaja on läsnä
omana itsenään, ei omaksutusta roolista tai rakennetusta
auktoriteettiasemasta käsin. Ohjattavan on voitava luottaa
siihen, että aikuinen on läsnä rehellisesti ja avoimena.
Ilmeet, eleet ja sanat ovat tärkeässä asemassa. Valmentajan
tulee antaa riittävä tila myös lapsen tunteille ja
tuntemuksille.
Tärkeimmät pähkinänkuoressa:
- Opi tuntemaan oppilaasi
- Anna tilaa tunteiden näyttämiselle
- Osoita aitoa innostusta
jokaisen oppilaan ja valmennustilanteen kohdalla
- Etsi aktiivisesti myönteistä,
mutta pysy rehellisenä
- Pyri luomaan avoin ilmapiiri.
Uskalla koskea ja olla luontevasti lähellä.
- Tue lapsen sitoutumista
harrastukseen. Anna riittävästi harjoitusvastuuta ja tilaa
omille päätöksille.
LIIKESUORITUKSEN KEHITYKSEN
VAIHEET:
Vaihe 1 : Suorituksen yleinen hahmottaminen.
Tanssijalle syntyy oikea mielikuva harjoituksesta. Oppilaan annetaan
tehdä kokeilusuoritus rauhassa muutamaan kertaan ilman puuttumista.
Vaihe 2: Karkeamotorisessa vaiheessa
keskushermostoon syntyy malli liikeradasta. Suoritus tehdään
avustettuna, ohjaaja auttaa oikeat liikeradat ja asennot.
Vaihe 3: Hienomotorisessa vaiheessa
liike tarkentuu ja karkeimmat virheet häviävät.
Vaihe 4: Oikean suorituksen toistaminen,
varmistaminen
Vaihe 5: Suorituksen harjaannuttaminen.
Tässä vaiheessa luodaan myös kilpailuvarmuutta ja
hiotaan tekniikkaa.
Uusien liikkeiden ja rutiinien
harjoittelussa ja suunnittelussa on hyvä muistaa ennakkoluulottomuus
ja kokeilumieli. Hyvä harjoitusilmapiiri syntyy, kun tanssijan
ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Mekaanisen toiston
vaatimisen sijaan ohjaaja puuttuu suoritukseen ja ohjaa sitä
oikeaan suuntaan.
Tanssija uskaltaa olla oma
itsensä kun myös valmentaja on inhimillinen hahmo ja paikalla
omana itsenään.
Kaie Seger sanoo sen hyvin:"I
believe any type of dancing is always a very positive form of activities.
There is - or can be - nothing
negative about it! "
Tiina
|